tiistai 22. heinäkuuta 2014

Ahmintakohtauksia puutarhassa

Sadonkorjuukaudessa parasta on se, että saa käydä syömässä marjoja ja muuta pikavälipalaa suoraan puskista. Minulla on ollut tapana jo lapsuudesta lähtien hiippailla iltaisin pihalle viinimarjapensaan äärelle ahmimaan. Nykyisessä kotipaikassamme on myös muutama erittäin herkullinen karviaispensas, jotka ovat siitä mukavia, ettei satoa edes kannata pahemmin säilöä, kun tuoreena maku on tuhat kertaa parempi.


Oman pihan viinimarjat ovat vielä hieman raakoja, mutta napostelut on jo silti aloitettu. Olen myös päässyt siirtämään tätä tuoreista herkuista nauttimisen taitoa jälkipolville, kun tyttäreni on liittynyt seuraani ahmintakarnevaaleihin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hänen vahva suosikkinsa on punainen viinimarja. Ei niin väliä, onko marja vielä edes heikosti punertava, sillä niin raakojen kuin kypsienkin viinimarjojen läheisyydessä lapsi antautuu epätavallisen pitkän hiljaisuuden ajaksi ahmimaan.



Meillä on myös muodostunut tavaksi kastella yhdessä kasvimaata ja maistella samalla mangoldeja ja salaatteja. Samat kasvit, jotka ruokapöydässä jäävät pieneltä ihmiseltä helposti koskematta, ovat suoraan maasta napsittuna suurta herkkua.



Hernettä ei tänä vuonna tule nimeksikään, mutta sen sijaan pitkästä aikaa on tarjolla hapankirsikkaa. Parina viime vuonna satoa ei juuri ole tullut, ja nekin vähäiset ovat linnut syöneet, mutta tänä vuonna on ollut parempi tuuri.


Muuten tämä marja-aika onkin vähän ahdistavaa. Metsään emme taida ehtiä juuri ollenkaan, joten tilasin jo kaukaa viisaana pari ämpärillistä mustikkaa marjoja poimivalta tuttavan tuttavalta. Jotenkin sitä aina vaan tuntuu, että marjat pitäisi poimia itse, mutta tänä vuonna olen kuitenkin päättänyt olla stressaamatta ja ostaa marjat vaikka pusseittain kaupan pakastealtaasta, jos ei muu auta.

Ps. Lisäsin blogin kommentointiin taas sanavarmistuksen, koska roskapostia alkoi tulla ihan turhautumiseen asti. Toivottavasti silti jaksatte kommentoida, koska jokainen kommentti ilahduttaa tavattomasti!

6 kommenttia:

  1. Marjapuskaelämykset ja kasvimaan hoito siirtyvät seuraavalle polvelle. Mustikkasaalis stressaa minuakin, näillä helteillä ei tee mieli metsään. Olet onnellinen kun sinulla on mahdollisuus ostaa valmiiksi poimitut mustikat, kaikkea ei ehdi itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut tuuria, kun marjanpoimija on löytynyt tuttavien kautta ja taksat ovat vieläpä olleet hyvin kohtuulliset. Nyt kyseinen poimija on kuitenkin kuulemma työllistynyt vakituisempaan työhön, joten saattaapi jäädä ensi vuonna marjat itse poimittaviksi :(

      Poista
  2. Täälläkin on pienoinen marjastressi, mutta kannattaa olla itselleen armollinen. Kyllä sitä kaupan pakasteallastakin voi hyödyntää. Meidän muksut tykkäävät kovasti kykkiä marjapensaiden luona ja poimia marjoja suoraan suuhun. Onneksi meillä on nyt oma piha, jossa kasvaa marjapensaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että lapset kasvavat tähän marjahulluuteen :) Itse kyllä muistelen, että mustikoilla käyminen ei todellakaan ollut mitään lapsuuden suosikkipuuhaa, mutta nyt vähän aikuisemmalla iällä olen oppinut näkemään niiden arvon. Viinimarjat ovat onneksi lapsellekin helposti suoraan pihalla.

      Poista
  3. Meillä myös punaiset viinimarjat on suurta herkkua suoraan puskasta. Onneksi tänä kesänä muistin suojata rastailta hyvin niin riittää lapsille napsittavaa. Samaa ehtimättömyyttä mustikoiden suhteen podetaan myös täällä. Ei se vaatisi kuin yhden yksinäisen illan, mutta nekin tuppaa olemaan kortilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä kyllä tee mieli mennäkään metsään näillä helteillä. Ja toisaalta en kyllä jaksa muutenkaan mustikanpoimintaa kovin kauaa yhteen menoon, selkähän siinä kipeytyy. Joten mulla taitaisi tarvita vähän useamman reissun, vaikka mikäs siinä, kun asuu metsän "keskellä" niin ei ole pitkä matkakaan :)

      Poista